Rukkiterapiaa

Kehrääminen on meditatiivinen keskittymisen ja rauhoittumisen hetki. Rukin pyörä pyörii ikuista liikettään. Pehmeä villa liukuu sormien lomassa, ja kiertyy langaksi. Kehrääminen on samalla tapaa koukuttavaa kuin neulominen tai mikä tahansa käsitöiden tekeminen. 

Käsinkehrätty lanka on pehmeää ja siinä on vaihtelevuutta. Joskus villan mukana on terveisiä pellolta, pala heinänkortta. Valmis lanka tuoksuu vienosti lampaalta. Villa on aidoimmillaan hellästi käsinpestynä, lanoliinia edelleen sisältävänä. 

Kehräämistä voi opetella kehruukursseilla, joita järjestetään eri puolella Suomea. Kursseja löytyy netistä hakemalla. Saatavilla on myös etäopetusta kehräämiseen. Kehräämistä voi opetella Youtube -videoiden avulla. Tarvitaan toimiva rukki, kehruukuituja ja aikaa. Kehruukuituja löytyy lampoloiden nettikaupoista. Alkuun kannattaa valita pitkäkuituista villaa valmiina villatopseina. Koirankarvat sopivat myös kehruukuiduksi, mutta ensimmäisenä kehruukuituna koirankarva ei ole kaikkein helpoin kehruumateriaali. Koirankarvaa ei yleensä pestä ennen kehräystä, ja sitä voi sekoittaa mukaan pidempikuituiseen villaan kuten lampaanvillaan karstaamalla. Ensimmäisen lankavyyhdin kehrättyään voi olla ylpeä itsestään.  

Rukkitarinoita

Kehräämisessä esikuviani ovat äitini suvun tädit, jotka kehräsivät kotitilan pellavaa ja lampaanvillaa. Äitini opetti minut karstaamaan villaa. Tädiltäni sain tukea kehräämisen opetteluun. Isoäitini oli taitava pellavan kehrääjä. Isoisäni teki suutarintöitä, ja kertoman mukaan hänelle ei kelvannut pikilangaksi kenkien ompeluun muu kuin vaimonsa kehräämä ohut pellavalanka. Isoäidin sisar Anna kehräsi paksumpaa villalankaa. Kumpikin sisaruksista keskittyi siihen kehruukuituun, jonka parhaiten hallitsi. Sisarussarjan nuorimpana äitini ei annettu kehrätä. Hänen tehtävänsä oli karstata villaa. 

Vuosisatojen ajan rukin hurina on ollut tuttu ääni jokaisessa kodissa. Villaa tarvittiin lämmittämään talvella. Pellavalankaa tarvittiin kankaankudontaan. Kehrätessä ja rukin hurinaa kuunnellessa voi ohikiitävän hetken ajan tuntea kuuluvansa vuosisataiseen jatkumoon, kehrääjien ketjuun.